Kasvukuvia

Mökkipäiviä on kahdenlaisia. On hyviä, jolloin katsoo ympärilleen, hyväksyy rehottavan kaaoksen ja kitkee tyytyväisenä vaikka pari puskaa. Sitten on huonoja, jolloin katsoo ympärilleen, jää rehottavan kaaoksen hyökyaallon alle ja kääntyy henkisesti takaisin kotiin, menee syvälle peittoon ja kuvittelee, että on vielä/jo talvi.

Huonon päivän kunniaksi kerron söpöistä kasvavista kasveista!

Aloitetaan pottumaalta. Jos mikään on varmaa, niin se, että perunoita saadaan ja varmaan aikaisemmin kuin ikinä. Olisin laittanut kokoverrokiksi tulitikkuaskin, mutta sellaista ei ollut.

Epävarmaa sen sijaan ovat härkäpavut. Yritin esikasvatella niitä, mutta mitään ei tapahtunut. Nyt maassa rupeaa hiiiitaasti näkymään jotain, jonka oletan olevan papua, koska se on samassa kohdassa kuin mihin pavut laitoin. Pavut ovat perunamaassa, koska niillä on jotain typpirakkuloita juurissa ja sitten ne typettää myös perunaa. Toivottavasti. Plus härkäpavut on tosi luomu ja lähi ja vege ja suomalainen ja hip juttu!

Herneet alkoivat kasvaa! Keskellä olevat purnukat eivät ole enää tyhjiä! Sieltä ne pienet ponnistaa!

Ajoin ruohoa, ja sitten iski hämmennys. Eikö tähän oltu istutettu karviaispuska? Tehtävä: etsi kuvasta tukehtuva karviainen.

Ko. karviainen sattuu vielä olemaan valkoinen, jolla marjat siis ovat vaaleat, valtavat ja miedon (ehkä kiivimäisen?) makuiset. Emäkasvi kasvaa mahdollisimman epäedullisessa paikassa karhunvatukan vieressä. Karhunvatukkaa kannattaa istuttaa, jos haluaa sitä koko tontin täyteen.

Kamera tarkenteli minne sattui, mutta piti ottaa todistusaineistoa, että kyllä meilläkin omput kukkii! Tuo puu tekee sellaisia suht myöhäisiä, kovia ja happamahkoja omenia, jotka on kaikista parhaita. Toinen puu tekee supermyöhäisiä ja superhappamia piirakkaomenia, ja kolmas oikeastaan tiputtelee kaiken, mitä kasvattaa. Ne on sellasia perusomppuja.

Tuo katekankaan päässä kasvava ei-mansikka on joku saakelin selviytyjäkasvi. Koska se ei häviä millään. Jos sitä yrittää nyhtää ylös, se hajoaa limaiseksi luikuraksi. Suihkuttelin siihen RoundUppia, katsotaan mitä tapahtuu. Onneksi noita on vähemmän kuin vuohenputkia.

Murheenkryyni, eli nykyinen kasvimaa. Tein innostuksissani pienen virhearvion. Nuo varjot mitä kuvassa näkyy, on maailman isoimmasta ja hyödyttömimmästä kirsikkapuusta. Se on pahasti leikkausta vailla ja tekee marjoja, joissa on kivi. Ja punainen väri päällä. Mutta mansikat siis tykkää puolivarjoisestakin, mutta ei noin varjoisaan voi kasvimaata laittaa. Plus että eihän tuollaisia pieniä pömpiäisiä enää malta kaivaa ylös, kun on jo kukkia ja kaikkea! Ensi kesänä siis kuvassa oleva maa pysyy mansikkamaana (ehkä kaivan mansikat ylös, muokkaan maan ja tungen mansikat takaisin?) ja uusi mansikkamaa pysyy kasvimaana. Jos olisin tämän tiennyt, olisin laittanut kasvimaan mieluummin vaikka apilaa täyteen, koska se kuulemma on hyvä kesantokasvi ja sitoo typpeä.

Koska ei huvittanut tehdä mitään hyödyllistä, leikin kännykän desibelimittarilla. Huomatkaa ehkä seitsemän vuotta sitten ostetut mökkipöksyt. Jos mittarin vieressä puhuu, mittari väittää, että melua on yli 80dB. Alakuva on ulkoa tuulikellon alta. Tuulella siis korvatulpat mökille mukaan (peak 82 dB)?

Latasin myös appin, joka mittaa edettyä matkaa ja nopeutta. Eksyin lenkille ja katsoin, että lujimmillaan vauhti oli yli 8 km/h. Sitten kävelin, ja vauhti oli 17 km/h. Maailmanennätysainesta?

Huomenna olisi tarkoitus mennä kuokkimaan ylipuutarhurin kanssa. Naapurit jo kyselee, missä se luuraa. Ehkä rupean opettajaksi isona. Pohdin tänään, kuka tuollaista palstaa kykenee pitämään. Keksin muutaman:

• eläkeläinen
• opettaja kesälomalla
• lähellä asuva
• mökillä asuva, joka kulkee töihin mökiltä
• mökki on yhteisprojekti toisen ihmisen kanssa

Näihin tunnelmiin lakkaan kiroilemasta. Juho laittoi kuulokkeet päähän, kun en saanut mitään tässä kirjoitusnäkymässä asettumaan oikein, ja keskiviikon myyjäisten testipiirakkakin olisi pitänyt tehdä. Ups.